Päädyin kenkäalalle oikeastaan sattumusten summana, oltuani ensin noin 10 vuotta turvallisuusalalla.
Olen pikkupojasta asti ollut luova ja monipuolisesti itseäni ilmaiseva, luoden kuvataidetta, pronssivaluja,
haarniskoita, vaatteita. Ensimmäiset kenkäni tein itselleni omiin Kalevala-henkisiin häihini nykyisen
yhtiökumppanini Jorman ohjauksessa 2009. Siitä innostuin opiskelemaan suutariksi muutamaa vuotta
myöhemmin. Halusin nimenomaan tehdä käsillä, en vain suunnitella tai valvoa tuotantoa.
Nyt olen tehnyt kenkiä työkseni vuodesta 2013.
Näen jalkineen tarkoituksenmukaisuuden kuin pyramidina. Perusta on käytännöllisyys. Ilman sitä,
kauneimmatkin kengät jäävät kaappiin tai vitriiniin. Toisena tulee esteettisyys. Ilman sitä, itse en
ainakaan innostu niistä. Pyramidin huippuna tulee symbolismi. Kun kengille syntyy käyttäjänsä
sydämessä erityinen symbolinen, jopa rituaalinen yhteys vaikkapa Sherlock Holmesiin, menneiden
aikojen viikinkeihin tai Jean Sibeliukseen, niin ne voivat auttaa käyttäjäänsä toteuttamaan
ihannettaan paremmin. Hyvät kengät voivat johtaa jännittäviin seikkailuihin, eikä seikkailuihin
kannata sotkeutuakaan huonoissa kengissä.